Nyt se sitten tapahtui viime yönä, ihastuin toiseen. Ei tässä sinänsä mitään näin käy usein, ihastun niin helposti. Joka kerta vaan vaivun itseinhoon, koska koen ettei tyttöystäväni ansaitse tämmöistä..ja koska tunnen niin hirveää alemmuuden tunnetta joka kerta kun ihastun johonkin..Kuulostaa hullulta mutta vaikka tiedän että ihastuminen menee ohitse yms, niin silti joka kerta mietin "en olisi kuitenkaan tarpeeksi kaunis,en laiha, en hyvä, en mukava, en mitään kiinnostavaa"..Ja jäävuoren huippuna nolasin itseni niin pahasti tämän ihastumisen kohteeni edessä viime yönä, alkoholilla oli osuutta asiaan.
Ja vaikka kuinka yritän..en saa häntä pois mielestäni. Kaikki hänessä oli niin hyvää..silmät, suu, nauru, ääni, vartalo...kaikki. Paitsi että hänellä on tyttösytävä.. Voi helvetti, en jaksa tätä. Haluan HELPON elämän..ei ihastumisia, ei draamaa..ei tätä kaikkea mikä pilaa pienetkin hyvän olon muruset minusta. Haluan vain unohtaa...olla yksin.
Tänään olin niin onnellinen tyttöystäväni kanssa. Mutta miksi mietin jotain toista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti