New Year

Vaikka olen nyt hieman väsynyt, on ilmassa silti hieman onnenhiukkasia. Johtunee tästä päivästä, joka uusi vuosi kaikki aina vannovat tekevänsä parannuksen, ja se on kuin "puhdas aloitus". Silti se unohdetaan jo helmikuun puolivälissä. En tee lupauksia koska pettymykset ahdistavat..mutta kannatan muita tekemään niitä.

Jos tämä päivä olisi kevyt? Jos tämä päivä olisi onnellinen? Taidan jaksaa yrittää. Kun illalla tulen kotiin toivon että voin myöntää itselleni että uusi vuosi alkoi hyvin. Ja jos saisin nukahtaa oman rakkaani viereen..ehkä tämä todella on uusi alku? Ehkä vuosi 2013 ei tuota niin paljoa pettymyksiä? Ehkä opettelen rakastamaan.

Oloni on nyt niin hyvä. Uskon jopa että tuleva vuosi tuo mukanaan ehkä enemmän iloa kuin surua, toivon ainakin niin. Ehkä joskus toiveetkin sallitaan?

Hyvää uutta vuotta kaikille, ja tehkää siitä onnellinen!

were you lonely?

Univaikeuksia, ne tästä vielä puuttuikin. Menin nukkumaan viideltä aamulla. Ei nukuttanut. Mutta lopuksi alkoi ahdistamaan se etten nukkunut. En ymmärrä miksi aina aiheutan itselleni ihme paniikkeja, jos ei nuku niin sitten ei nuku.

Yöllä myös pelotti kaikki. Tämä pelkotila josta puhuin eilen siis jatkuu edelleen. Ärsyttävää. Nyt odotan vain että kaikki palautuisi edes hitusen normaaliksi. Onneksi huomenna on uusi vuosi ja ajattelin nollata oikein kunnolla ennen vuotta 2013..ja ehkä tehdä pari lupausta!

self hate

En ymmärrä enkä jaksa ymmärtää. Miksi en voi kelvata kenellekään? Mikä on juuri minussa vikana? Miksen voi olla laiha ja sellainen jonka kaikki haluavat? Miksi olen aina vain ei-mitään. Olen niin kyllästynyt olemaan tyytymätön itseeni.

Kun tässä nyt oikein miettii niin ulkonäkö on aina se asia joka kaikkia kiinnostaa, ja jolla kiinnostus herätetään. Mutta miksi juuri minun täytyy huomata juuri nyt että olen se jota kukaan ei kiinnosta. Tyttöystäväni katselee muita..kertoo kuinka kauniita naisia on nähnyt..kun katson peiliin huomaan että en ole yhtään niinkuin he. 

 En ole laiha, en kaunis, en yhtään mitään. Ja luonnekin on perseestä. 

Joskus ihmettelen miten tyttöystäväni jaksaa edes katsella minua. Olen niin paljon vähemmän mitä hän ansaitsee. Menipä itsesääliksi. Ahdistaa. Antaa olla.

Get lost

Pelkään joskus omaa mielikuvitustani. Juuri äsken melkein lukittauduin vessaan koska pelkäsin, mutta sain otettua itseäni niin sanotusti niskasta kiinni ja tulin ulos. Voisi sanoa että olen jotenkin harhaluuloinen, mutta tätä tapahtuu niin harvoin että ei ole syytä alkaa kutsua sitä ongelmaksi.

Ongelma on pikemminkin siinä miten annan kaiken vaikuttaa minuun niin syvästi. Pelkoni tulevat monesti jostain ulkoa..ja ajatukseni vain muovaavat siitä pelottavan. En pelkää muiden seurassa, en pelkää pimeää, en pelkää hämähäkkejä..en pelkää mitään tiettyä ja samalla saan kaikesta pelottavaa. Ja silti pelkään niin harvoin..

Aina pelkään uutta menetystä, mutta mitään muuta en pelkää usein.

Ihan sama, kunhan pelko jättää rauhaan niin kaikki on hyvin.

Ensimmäinen kirjoitukseni

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia, koska jokin päässäni vaati että kirjoitan ajatuksiani johonkin. Toisessa blogissani en halunut kaikkea kertoa omana itsenäni, joten päätin tehdä tämmöisen anonyymiblogin.

Kukako sitten olen?
Olen Minä. Minä on vain hieman hukassa. En oikein osaa määritellä itseäni koska en ole oikeastaan yhtään mitään, silti hieman jotain kuitenkin. Minulla on ongelmia pahasti pääni ja ajatusteni kanssa, ja toivoisin että siihen ne loppuisivatkin. Kuitenkin osaan myös iloita asioista ja toivonkin että pääsen kirjoittamaan myös mukavista asioista...
Ympärilläni on paljon hyvää: seurustelusuhde, ehjä perhe, fyysinen terveys..silti olen niin hukassa. Vältän satuttamasta itseäni, vältän myös ahdistusta..kaikki ei aina toimi. Siksi tämä blogi.

Miksi kirjoitan?
Kirjoitan koska se on hyvä keino saada ajatukset toimimaan. Se on keino ehkä unohtaa, ehkä muistaa, ehkä tuntea...en tiedä. Kirjoittaminen kuitenkin auttaa monesti..en usko että sitä muuten tekisin. Kirjoitan koska kirjoitan.