"Täällä minä olen. Kouluni ylimmässä kerroksessa vessan lattialla, ovet lukossa. Istun vain. Tarvitsen apua, pian. Kyyneleitä tulvii silmiin. En voi hyvin, nyt haluan apua. En voi kertoa äidille, ei hän ymmärrä. En voi olla heikko. Tänään autolla äitini viedessä minua melkein ratkesin itkemään..mutta sain pidätettyä sen. Olin kuin koomassa, en tiennyt mitä tehdä. Ei mitään tunnetta, nyt vain ahdistaa. Haluan pois tai apua. Ja aamutupakka..siitä tulee vain huono olo."
Tämän kirjoitin eilen puhelimeni muistiinpanoihin. Siitä huolimatta nyt kaikki on taas paremmin. Tunnen jopa pientä toivoa..ehkä iloa? Tulevaisuus näyttää nyt juuri hyvältä! Olen niin innoissani taas, ehkä elämä lähtee tästä pyörimään? Noh yhden päivän perusteella vaikea sanoa. Ainakaan en enää ratkea koulun vessojen lattioille. Olen nyt niin iloinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti