Pelkään joskus omaa mielikuvitustani. Juuri äsken melkein lukittauduin vessaan koska pelkäsin, mutta sain otettua itseäni niin sanotusti niskasta kiinni ja tulin ulos. Voisi sanoa että olen jotenkin harhaluuloinen, mutta tätä tapahtuu niin harvoin että ei ole syytä alkaa kutsua sitä ongelmaksi.
Ongelma on pikemminkin siinä miten annan kaiken vaikuttaa minuun niin syvästi. Pelkoni tulevat monesti jostain ulkoa..ja ajatukseni vain muovaavat siitä pelottavan. En pelkää muiden seurassa, en pelkää pimeää, en pelkää hämähäkkejä..en pelkää mitään tiettyä ja samalla saan kaikesta pelottavaa. Ja silti pelkään niin harvoin..
Aina pelkään uutta menetystä, mutta mitään muuta en pelkää usein.
Ihan sama, kunhan pelko jättää rauhaan niin kaikki on hyvin.
Moi! Tunnen nii ton pelon. Itekki välil pelkään omaa mielikuvitusta. Mielikuvitus ku rupee laukkaamaa vähä liian kovaa, ni sit ei oo kivaa.
VastaaPoistaEi voi muuta sanoo ku paljo tsemppii ja pärjäile!
Liityin lukijaks ja toivon, et sieki voisit liittyy miun blogin lukijaks. hopefullynever.blogspot.com